Tänään on viimeinen päivä viikon mittaisesta vapaasta. Sen aikana olen muun tekemisen ja olemisen ohessa edelleen miettinyt nykyistä ja tulevaa. Eritoten tulevaa, sillä edellisessä päivityksessä vihjaamani muutoksen ääriviivat ovat aavistuksen verran tarkemmat ja välimatka kenties askeleen lyhyempi.
Hämärää ja etäisyyttä riittää silti. Ja kun vapaasieluinen sisimpäni on taipuvainen lepattelemaan useampiin innostuksenkipinöitä sytytteleviin suuntiin, rohkenen vain arvailla määränpäitä tai sitä, voiko niiden välille raivata pieniä polkuja. Kiitotietä en kaipaa, ryteikköinen polku on hyvä. Sellaisen varrelta voi löytää kaikenlaista, kunhan ensin löytää sen polun. Luulen olevani jo aika lähellä.
Käsitöitä tehdessä ehtii ajatella monenlaista ja ajatellessa tehdä monenlaista. Vaikka tällaista:
Muhkea kaulaliina Novita Crystal -langasta oman ohjeen mukaan.
Pehmeä, syksynvärinen pusero Novitan Puro Takkatuli -langasta oman ohjeen mukaan.
Tulilatvan lepatuksia 
Vastaa