Neulomisen taito on tarttunut hyppysiini jo pienenä. Ei tosin ihan niin pienenä kuin monilla vanhempien ikäluokkien edustajilla kuuluu tarttuneen. Yhdentoista ikäisenä muistan kuitenkin jo istuneeni kyläreissuilla aikuisten neulojien ringissä sukkapuikot käsissä. Töppöseni eivät ehkä valmistuneet yhtä nopeasti, mutta olivat silti käyttökelpoisia siinä missä heidänkin.
Teiniangstin tiimellyksessä käsityöinto hiipui, vuosikausiin en kajonnut puikkoihin kertaakaan. Kaivoin mummojen puuhiksi lokeroimani taidon muistini perukoilta vasta siinä vaiheessa, kun kylillä kiitäminen ja kaikkinainen hurjastelu jossain kahdenkympin paikkeilla lakkasi kiinnostamasta.
Viime syksyn ja kuluneen talven aikana neuleharrastus on haukannut aikaa enemmän kuin koskaan. Lukemisen kustannuksella, mikä on kyllä hieman harmillista. No, nyt on näin, kuukauden kuluttua kenties jo toisin.
Joulun vapaiden aikaan minulta pääsi suuritöisemmän, edelleen keskeneräisen neuleen ohessa sukat.
Tummanvihreät sukat Novitan Seitsemän Veljestä -langasta, raidoissa mm. oranssia ja limenvihreää. Puikoilla olevissa lankana Nalle Kukkaketo Kielo.
Sukkasillaan on mukavampi tassutella kuin tohveleissa. Ja villasukkia totisesti tarvitaan, sillä kodissani tuntuu olevan niin kylmät lattiat, että tuolienkin jalat varmaan palelevat. Ja pöytien. Pitänee neuloa niillekin sukat.
Tulilatvan lepatuksia 
Hahaa, sukitetut huonekalunjalat, enpä ole koskaan sellaisessa kodissa vieraillut, jossa moiset olisi. Tai edes säärystimet :D. Estäisihän se samalla latttian naarmuuntumisen… Sukkien neulominen on ihanaa. Yritin muistella, milloin itse olen oppinut kutomaan, mutten muista. Muistan ensimmäiset puikot, ne olivat muovipäälysteiset ja roosan sävyiset. Sitten tätini opetti minut kutomaan. Teen vieläkin nurjan silmukan väärin hänen opettamallaan tavalla, koska en sitten enää koskaan onnistunut siitä poisoppimaan. Olen sillä hämmästyttänyt monia käsityönopettajiakin.
Kirjoitteli Karenina – joululahjavillasukat jalassaan.
Karenina, onpa mukava nähdä sinua täällä pitkästä aikaa :)
No en minäkään ole sukkajalkaisia huonekaluja missään nähnyt, mutta mikäs sen estäisi. Muu kuin ajatus, ettei niin ole tapana tehdä :D No, minun päässäni tuollaista ajatusta ei ole, mutta saattaa olla, että esteettistä silmääni sukat tuolien ja pöytien jaloissa häiritsisivät siinä määrin, että toteutus jäänee sikseen.
En minäkään ihan varma ole, milloin kokeilin neulomista ensimmäisen kerran. Luultavasti joskus kahdeksanvuotiaana. Kolmasluokkalaisena muistan neuloneeni pitkän kaulaliinan aina oikein -neuleella. Sukat tulivat sitten vähän myöhemmin. Itse olen tottunut käsityötunneilla opetettavasta poikkeavaan tapaan ohjata langan kulkua, lanka on sormissani toisin kuin yleensä neuvotaan, mutta minulle se on se toimivin tapa.
Lapsuudenaikaisella kotiseudullani puikoilla nimenomaan neulotaan, kangaspuilla kudotaan. Jossain päin puikoilla muistaakseni tikataan, vai oliko se tikutetaan. En ole ihan varma.