Kauluri takavokaaleineen ja pärisevine ärrineen on foneettisessa mielessä aika ruma sana, se kuulostaa kovalta, tehokkaalta ja brutaalilta. Kaivurilta. Eikä yksi pikkuinen i sanan lopussa riitä sulattamaan jo syntynyttä mielikuvaa. Eihän pehmeän ja lämpimän neuleen tarvitse assosioitua maansiirtokoneeseen, eihän? Takavokaaleja on tietysti kaulustimessakin, mutta neljä viimeistä kirjainta pelastavat sen kaivurimaiselta kalseudelta. Lisäksi se muistuttaa säärystintä, jollaiset minun alun perin piti tehdä. Se se on. Kaulustin.
Miten säärystimistä sitten voi tulla kaulustin? Ihan helposti, jos pistää toimeksi ilman lukkoonlyötyjä päämääriä ja valmiita ohjeita. Neuloin sukkapuikoilla pötköä. Kun sitä alkoi olla säärystimen verran, päätin tehdä pitkävartisen sukan. Ja kun sukanvartta oli sopivasti, huomasin neuloneeni hihan. Hihojen väliin piti keksiä jotain ja muistin 70-luvulta peräisin olevan ohjeen, jota soveltaen neuloin tuon tarvittavan välipalan. Koottuani kaikki kolme kappaletta yhdeksi totesin, että käsissäni oli harvinaisen epäonnistunut hihaviritys, jota ei taatusti tulisi käytettyä kertaakaan. Perhana. Rullasin sopivan kokoisen, mutta esteettistä silmääni ilkeästi riipivän tekeleen kaappiin lankakerien seuraksi. Tekisin sille joskus jotain.
Poissa silmistä, silti mielessä. Sulateltuani tapahtunutta yön yli purin yhden kappaleen jälleen kolmeksi: nyt minulla oli kaksi hienoa hihaa ja tarpeettomaksi jäänyt ruma välipala. Onneksi samaa, jo myynnistä poistunutta lankaa on jemmassa riittävästi puseromaisempaa ratkaisua varten. Hukkapalasta puolestaan muotoutui ihan käyttökelpoinen, joskaan ei kovin kaunis kaulustin.
Noin minulla on tapana tehdä. Aloitan neuleeni useimmiten melko hämärän alkuidean pohjalta ja muokkaan niitä työn edistyessä. Puseroita olen joskus hahmotellut paperille, nekin suunnitelmat tosin tuppaavat muuttumaan matkan varrella. Ja montakohan ponchoa olen aloittanut? Aika monta, ensimmäistäkään ei vain ole vielä valmistunut, sillä yhtä lukuun ottamatta jokaisesta ponchonaihiosta on kehkeytynyt pusero. Se yksi odottelee kaapissa keskeneräisenä uutta inspiraatiota. Hiiri se kissalle takkia ompeli…
Lopuksi vielä tämä ikään kuin prosessin sivutuotteena syntynyt kaulustin:
Kaulustimeksi nimetty kaulahuivi Novitan violetinsävyisestä Tico Tico -langasta.
Tulilatvan lepatuksia 
Vastaa