Olen ollut hiljaa vapusta lähtien, puolitoista kuukautta ja pari päivää päälle. Ei ole huvittanut, eikä kiinnostanut. En ole jaksanut, viitsinyt, enkä halunnut. Ärsyttänyt, väsyttänyt ja keljuttanut on sitten senkin edestä. Vasta aivan viime päivinä on alkanut tuntua siltä, että hiljaisuudesta voisi vähitellen ruveta kömpimään bloggaajien ilmoille. Käynpähän ainakin ottamassa luudan pois ovelta ja lakaisemassa hämähäkin seitit nurkista.
Kevät oli kovin pitkä, raskas ja turhauttava sekä harrastusten suhteen että ammatillisessa mielessä. Kaksi viikkoa vapaata viiletystä on onneksi virkistänyt nuutunutta oloa ja olemusta siinä määrin, että tahmean alkukauden jälkeen olen pääsemässä myös maantien makuun. Pyöräily maistuu taas ja kesän ensimmäinen satasen ylitys toteutui alkuviikon ihastuttavan lämpiminä, aurinkoisina päivinä. Toiveissa olisi päästä vuoden takaiseen vauhtiin ja polkea omaa Tour de Uusimaatani aina siihen saakka, kunnes paluu päivätyöhön tulee jälleen ajankohtaiseksi.
Nyt sataa kaatamalla ja tuulla viuhtoo siihen malliin, että sisälle jääminen houkuttelee lenkille lähtöä enemmän. Sen verran kävin ulkoilmaa nuuhkimassa, että pistäydyin ikkunanaluksen lähikaupassa hakemassa täydennystä jääkaapin huvenneeseen sisältöön.
Ulkoilun sijaan olen paperisotinut kiivaasti ja nujertanut kelpo pinon lippuja, lappuja, lomakkeita ja muita lärpäkkeitä. Sadepäivän riemuksi ja kauhuksi inventoin myös lankakaappini sisällön. Kerät kaiketi lisääntyvät kaapissa keskenään? Neulottavaa riittää vähintään ensi kevääseen, ellei peräti seuraavaankin. Tai sitä seuraavaan. Toisaalta, kun muistelen Facebookin käsityöryhmistä lukemiani inventaariopäivityksiä, oma varastoni kutistuu miniatyyrimittoihin. Hurjimpien hamstereiden valtaviin viidenkymmenen kilon lankavuoriin verrattuna noin kuusikiloinen jemmani on sentään hyvin kohtuullinen.
Jos en kevään aikana muusta jaksanutkaan innostua, niin puikkoja en ole hylännyt. En ehkä neulonut niin paljon kuin aikaisemmin, mutta jotain kuitenkin. Edellisessä päivityksessä mainitsemani huivi valmistui toukokuussa ja lopputulos on mielestäni oikein viehättävä. Joskus sitä onnistuu.
Revontuli-huivi virolaisesta Aade Lõngin liukuvärjätystä, 100% villalangasta.
Huivin ohje kaavioineen löytyy täältä: http://www.ullaneule.net/0307/ohjeet_revontuli.html
Tulilatvan lepatuksia 
Huivi on ihan huippuhieno, melkoinen taidonnäyte. Juuri niitä kuvia, joista itselle tulee ”emmä mitään osaa” -olo. Tervetuloa takaisin blogimaailmaan. Olen itsekin muuttunut melkoisen laiskaksi päivittäjäksi.
Kiitos Karenina! Revontuli on oikeasti helppo. Ehkä sitä ei kuitenkaan kannata ottaa ensimmäiseksi työksi, ellei ohjekaavioiden lukeminen ole tuttua jo ennestään. En tiedä, millaisia neuleita olet sukkien lisäksi tehnyt, mutta veikkaan, että osaisit kyllä :)
Luin blogistasi isoja uutisia. Arvattavasti ajatuksesi pyörivät pitkälti aivan muualla kuin blogin päivittämisessä. Onnea! Toivon todella, että kaikki menee hyvin, olet sen ansainnut.