Lomamietteitä lyhyesti

Viikko on vilahtanut pikavauhtia, eikä ihme: olen köllötellyt lomalla. Mikä siinä onkin, että vapaalla ollessa aika tuntuu kuluvan huomattavasti nopeammin kuin töissä? Omalla kohdallani kyse on ilmiselvästi siitä, ettei kukaan sanele ajankäyttöäni ja tekeminen on mielekästä. Työni sisältöön en voi vaikuttaa millään tavalla, on vain vilistettävä tilanteesta toiseen ja venytettävä vieteriä. Sellainen käy pitemmän päälle kovin raskaaksi.

Lomalla on ollut aikaa miettiä olevaa ja tulevaa. Sulkea selkäsilmät, unohtaa ylimääräiset käsi-, jalka- ja korvaparit. Kysymyksiä on paljon, varmoja vastauksia vain yksi. Kerron sen teille joskus, sitten kun aika on.

Neulomisesta en ole pitänyt lomaa. Tekeillä on hieman villasukkia suurempi työ, eikä aivan tuoreita kuvia ole jaettavaksi. Niitäkin sitten aikanaan, mutta tässä iloksenne tai kauhuksenne, ihan miten vaan, vuodenvaihteen molemmin puolin puikoista päässeitä sukkia.

Villasukkia tutuista Novitan langoista. Keskimmäiset Nalle Kukkaketo Kielosta, muut Seitsemästä Veljeksestä.

Advertisement

Read Full Post »

Toivotaan parasta

Sonnustauduin aamulla toppapingviiniksi ja taapersin nokanalus kuurassa puolentoista kilometrin matkan äänestämään Pekkaa presidentiksi. Puuttui vain jonkun luontodokumentaristin asiantunteva selostus liki kolmenkymmenen asteen pakkasessa vaeltavasta pulleasta otuksesta.

Kohtuulliseltahan tuo kuulostaa pohjoisempien seutujen neljänkympin paikkeilla huiteleviin lukemiin verrattuna, mutta minulle kyllä riittäisi vähempikin kylmyys. Ajatus kesäisistä pyörälenkeistä tuntuu nyt melko kaukaiselta. Erityisen etäiseltä se tuntui eilen, kun pystytimme vaalitelttaa muutaman muun pakkasta pelkäämättömän Haaviston kannattajan kanssa ja seisoskelimme ulkosalla mehutermosten ynnä muiden tykötarpeiden kera. Vietin teltalla kaksi tuntia. Varpaani olivat näreissään pakkasessa seisoskeluun käytetyn ajan pituudesta, mutta leppyivät onneksi nopeasti sisätiloihin päästyään.

Enpä muuten olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut osallistuvani vaalityöhön. Konkareihin verrattuna mukanaoloni on toki ollut hyvin pienimuotoista, mutta minulle henkilökohtaisesti harppaus on hurja. Kiinnostuksen puutteesta osallistumattomuus ei ole ollut kiinni. Pikemminkin ujoudesta ja arkuudesta, jopa pelosta kohdata ihmisiä. Vaikka en ole kummoinenkaan feissari ja näkymättömän taustatyön tekeminen luonnistuu minulta selvästi paremmin, julkean olla tyytyväinen, että ylipäätään rohkenin lähteä mukaan.

Kaksi viikkoa sitten ääntenlasku meni niin jännittäväksi, että hädin tuskin saatoin seurata lähetystä ratkaiseviin hetkiin saakka. Kuinkahan tänään? Toivotaan parasta.

Read Full Post »

Äänestän Pekkaa

Muut ehdokkaat ovat Pekkaa pahempia eli huomenna piirrän äänestyslipukkeeseen kakkosen. Se on ollut selvää jo pitkään. Kotikaupungissani järjestettäviin vaalivalvojaisiin osallistuminen on harkinnassa, mutta saattaa olla, että tyydyn valvomaan ihan vain kotoisessa sohvannurkassa. Jännittävää tästä joka tapauksessa tulee.

Äänestetään Haavisto toiselle kierrokselle, siihen hänellä on erinomaisen hyvät mahdollisuudet!

Read Full Post »

Sukkasillaan

Neulomisen taito on tarttunut hyppysiini jo pienenä. Ei tosin ihan niin pienenä kuin monilla vanhempien ikäluokkien edustajilla kuuluu tarttuneen. Yhdentoista ikäisenä  muistan kuitenkin jo istuneeni kyläreissuilla aikuisten neulojien ringissä sukkapuikot käsissä. Töppöseni eivät ehkä valmistuneet yhtä nopeasti, mutta olivat silti käyttökelpoisia siinä missä heidänkin.

Teiniangstin tiimellyksessä käsityöinto hiipui, vuosikausiin en kajonnut puikkoihin kertaakaan. Kaivoin mummojen puuhiksi lokeroimani taidon muistini perukoilta vasta siinä vaiheessa, kun kylillä kiitäminen ja kaikkinainen hurjastelu jossain kahdenkympin paikkeilla lakkasi kiinnostamasta.

Viime syksyn ja kuluneen talven aikana neuleharrastus on haukannut aikaa enemmän kuin koskaan. Lukemisen kustannuksella, mikä on kyllä hieman harmillista. No, nyt on näin, kuukauden kuluttua kenties jo toisin.

Joulun vapaiden aikaan minulta pääsi suuritöisemmän, edelleen keskeneräisen neuleen ohessa sukat.

Tummanvihreät sukat Novitan Seitsemän Veljestä -langasta, raidoissa mm. oranssia ja limenvihreää. Puikoilla olevissa lankana Nalle Kukkaketo Kielo.

Sukkasillaan on mukavampi tassutella kuin tohveleissa. Ja villasukkia totisesti tarvitaan, sillä kodissani tuntuu olevan niin kylmät lattiat, että tuolienkin jalat varmaan palelevat. Ja pöytien. Pitänee neuloa niillekin sukat.

Read Full Post »

Symbaalit siipiin

Tänä vuonna koin ensimmäisen täysin lumettoman jouluni ja vuodenvaihteeni. Olen kotoisin paljon pohjoisempaa, seudulta, jossa lunta on yleensä enemmän kuin tarpeeksi. Henkilökohtaisesti en valkoista maisemaa ja paukkupakkasia kaipaa, mutta tuntuuhan tämä ajankohtaan nähden melko poikkeukselliselta.

Joulun vietin leppoisasti lähinnä käsitöiden ja kirjan seurassa. Ilkeän kuuloisesti rusahtelevia ikkunoita kuunnellen, viidennen kerroksen tasalla viuhtovia puiden latvoja katsellen ja kokonaan sisätiloissa vietetyn tapaninpäivän jälkeen olo tuntui sen verran homehtuneelta, että oli päästävä kunnon lenkille. Siinä kävellessäni ja raikasta ulkoilmaa nuuhkiessani pysähdyin silittelemään pajunkissoja, ihmettelemään tuulen kaatamia puita ja yli äyräittensä tulvivaa jokea. Keskustan tuntumassa sen varteen parkkeeratut autot napottivat pohjiaan myöten vedessä ja rannalta veden varaan päätynyttä roinaa kellui siellä täällä. Tuhoja on tullut, mutta tässä lähiympäristössä sähköt säilyivät, pihan puut pysyivät pystyssä ja katto paikoillaan. Hankaluuksista huolimatta välillä on hyvä huomata, että luonto on sittenkin ihmistä vahvempi, vaikka moni tuntuu muuta luulevan.

Vuosi on siis vaihtunut. Kuuntelin taannoin uteliaisuuttani, mitä Tarot-korteilla oli minulle kerrottavana. Niiden viestiä tulkinnut henkilö oli sitä mieltä, että tämän vuoden aikana elämässäni tulee tapahtumaan melkoisia mullistuksia. Yksityiskohtiin menemättä totean vain, etten pistäisi pahakseni, vaikka tapahtuisikin. Olen kirjoitellut tänne ryteikköisestä polusta ja puntaroinnista. Olen julkaissut suloisen kuvamanipulaation pienestä pingviinistä, joka seisoo nukkuvan jääkarhun takana symbaalit siivissään, valmiina paukauttamaan ne yhteen. Jospa minä sitten tekisin samoin.

Erinomaisen hyvää ja antoisaa alkanutta vuotta teille kaikille. Ottakaa tekin symbaalit siipiinne ja paukauttakaa oikein kunnolla, jos siltä tuntuu.

Read Full Post »

Näin on hyvä

Istuskelen aattoaamua kynttilän valossa, puuro hautuu kattilassa ja ulkona sataa vettä.

Jouluvalmisteluni ovat olleet hyvin pienimuotoisia. Joku voisi jopa väittää, etten vietä joulua ollenkaan. En varmaan vietäkään, jos sillä tarkoitetaan perinteistä perhejoulua lahjoineen, kuusineen ja muine ulkoisine puitteineen. Jouluni on toisenlainen ja näin on hyvä.

Toivotan teillekin sopivan kokoista, väristä, makuista, muotoista ja tuoksuista joulua, hiljaista tai äänten täyttämää. Rauhallista tai vilkkaampaa. Nauttikaa elostanne ja olostanne.

Read Full Post »

Karhu nukkuu, karhu nukkuu…

Nukkuvia karhuja on joskus hyvä vähän herätellä, vaikka sitten saisi juosta karkuun ihan helkutisti. Olen ajatellut herättää parikin sellaista paikassa, jossa olen viime vuosina viettänyt melkoisesti aikaa.

 

Waiting for the day I am brave enough…

 

Tämä herttainen kuvamanipulaatio on julkaistu niin monissa blogeissa, Facebook-profiileissa ja muilla sivustoilla, että sen alkuperä jäi hämärän peittoon. Rohkenen kuitenkin olettaa noin laajalevikkisen kuvan olevan vapaasti käytettävissä.

 

Read Full Post »

Kulttuurisiltojen ilta

Tällä kertaa ajattelin vähän mainostaa, vaikka en ole sellaista tapoinani pitänyt.

Porvoon kaupunginkirjastossa järjestetään tiistaina 29.11.2011 klo 15-18 Kulttuurisiltojen ilta. Tapahtumassa on mahdollisuus tutustua monikulttuuriseen toimintaan Porvoossa. Ohjelmassa on mm. haastatteluja, satutuokio, rumputunti karibialaisittain, origamityöpaja sekä musiikki- ja tanssiesityksiä. Nähtävillä on myös gambialaista kuvataidetta.

Käykää ihmeessä katsastamassa tilaisuuden antia paikan päällä, jos asutte seudulla tai muista syistä satutte olemaan sopivan välimatkan päässä. Paikalle voi tulla, kun töiltä tai muilta kiireiltä pääsee ja viipyä niin pitkään kuin ehtii, jaksaa tai haluaa.

Tilaisuus on avoin kaikille kiinnostuneille ja osallistuminen on maksutonta.

Facebookiin kirjautuneille lukijoille linkki ohjelmaan tässä:  https://www.facebook.com/profile.php?id=100000018293729#!/event.php?eid=186273814789417

Ohjelma löytyy myös Porvoon kaupunginkirjaston sivuilta: http://www.porvoo.fi/fi/palvelut/kirjasto

Read Full Post »

Villasukat, sielunmaisemaa ja tutkimusmatkailua

Kotiuduin viikonlopun kirjallisista riennoista nuhaisena ja kuumeessa. Viitisen tuntia kestänyt kotimatka tuntui loputtoman pitkältä ja viimeisen bussinvaihdon jälkeen istuin ilmeisen lämpimässä autossa toppatakin kaulukset pystyssä ja hanskat kädessä. Työpaikalla temmeltämisen sijaan töppöstelen tänään kotona villasukat jalassa, kuumaa teetä lipitellen. Ainakin toistaiseksi jalkeilla, sillä petipotilaaksi suostun heittäytymään vasta, kun oleminen käy ylivoimaiseksi.

Olin Oriveden opiston Uuden Kirjan Päivillä. Kyseinen tapahtuma on kuulunut kesääni jo viitenä edellisenä vuonna, nyt se oli siirretty marraskuulle. Ihan pätevistä syistä sinänsä, mutta siitä huolimatta miellän vuotuisen Oriveden reissun kesään kuuluvaksi. No, ajankohta ei onneksi latista päivien kirjallista antia ja opistolla tutuksi tulleita ihmisiä on aina mukava tavata. Paikka ja eräät siellä tapaamani ihmiset tuntuvat olevan osa henkistä kotiani, sikäli kuin minulla sellaista on olemassakaan.

En ole koskaan osannut ajatella, että identiteettini rakentuisi maan, paikkakunnan, muun kartalta löytyvän merkinnän tai jollain tavoin määriteltävissä olevan fyysisen ympäristön varaan. On kuitenkin ihmisiä ja paikkoja, jotka jollain merkillisellä tavalla ovat osa sielunmaisemaani. Eikä tuon tuntemuksen kannalta ole keskeistä, kuinka usein tapaamme tai olenko käynyt noissa paikoissa kerran tai useammin.

Viimeksi kirjoitin, että ryteikköisten polkujen varsilta voi löytyä vaikka mitä. Niin voi, mutta tutkimusmatkailu ei aina pääty kovin hyvin tai onnellisesti. Syksyn aikana löysin polulta haaran, jolle lähteminen ei ollut lainkaan itsestään selvää. Kaukana siitä. Lähdin silti. Annoin houkutella itseni umpikujaan, josta käännyin takaisin jo ennestään rupiset sydänjuuret verestäville naarmuille raavittuna.

Read Full Post »

Ryteikköistä polkua etsimässä

Tänään on viimeinen päivä viikon mittaisesta vapaasta. Sen aikana olen muun tekemisen ja olemisen ohessa edelleen miettinyt nykyistä ja tulevaa. Eritoten tulevaa, sillä edellisessä päivityksessä vihjaamani muutoksen ääriviivat ovat aavistuksen verran tarkemmat ja välimatka kenties askeleen lyhyempi.

Hämärää ja etäisyyttä riittää silti. Ja kun vapaasieluinen sisimpäni on taipuvainen lepattelemaan useampiin innostuksenkipinöitä sytytteleviin suuntiin, rohkenen vain arvailla määränpäitä tai sitä, voiko niiden välille raivata pieniä polkuja. Kiitotietä en kaipaa, ryteikköinen polku on hyvä. Sellaisen varrelta voi löytää kaikenlaista, kunhan ensin löytää sen polun. Luulen olevani jo aika lähellä.

Käsitöitä tehdessä ehtii ajatella monenlaista ja ajatellessa tehdä monenlaista. Vaikka tällaista:

Muhkea kaulaliina Novita Crystal -langasta oman ohjeen mukaan.

Pehmeä, syksynvärinen pusero Novitan Puro Takkatuli -langasta oman ohjeen mukaan.

Read Full Post »