Aamulla herätessäni epäilin nukkuneeni koko kesän. Onko nyt jo syksy? Pitääkö mennä töihin? En nukkunut, ei ole, eikä pidä. Onpahan vain hyvin sateinen, kolea ja harmaa juhannuksenjälkeinen sunnuntai, joka kulunee lähinnä kotiluolassa tassutellen. Eilen ehdin pyöräillä pienen lenkin ennen sateen tuloa. Kypärä kenossa ja takinselkämys lepattaen mittasin tuulista maantietä hieman alle neljänkymmenenviiden kilometrin pätkän. Muita kulkijoita ei liiemmin näkynyt lukuun ottamatta kuusihenkistä, kevyen näköisesti vastatuuleen viilettänyttä maantiekiitäjien kimppalenkkiseuruetta ja hetkeä myöhemmin ohitseni jyristänyttä seitsemäntoista moottoripyörän letkaa.
Viime päivinä olen lueskellut Zadie Smithin Kauneudesta-romaania ja neulonut pitsiliinaa. Molemmista olen nauttinut suuresti ja kumpikin on edistynyt mukavasti: Kauneudesta alkaa kääntyä viimeisen kolmanneksen puolelle ja liinan sain valmiiksi eilen.
Etsiskelin neulottujen liinojen ohjeita jo pitkään. Muistin muutaman käsityölehdissä joskus vuosia, vuosia sitten näkemäni kuvan. Silloin en vielä rohjennut tarttua niin monimutkaisen näköisiin töihin, enkä tullut kopioineeksi lainalehtien sivuja vastaisen varalle. Nyt satuin saamaan erään käsityöliikkeen arkistoista ohjeet peräti kahteen neulottuun pitsiliinaan, joista toisen aloitin melkein saman tien.
Luin kirjallisen ohjeen ja tutkin kaaviota. Pyöreä liina piti aloittaa kahdellatoista silmukalla, kolme per puikko. Koska kymmenen sormea eivät tuossa vaiheessa tuntuneet millään riittävän, otin hampaat avuksi pitämään kurittomia puikkoja järjestyksessä. Parin kierroksen jälkeen helpotti. Kunnes. Havaitsin tulkinneeni kaaviota väärin niin onnistuneesti, että kaikki tuntui täsmäävän. Ei minkäänlaista ongelmaa kuvion muodostumisen ja silmukkamäärien suhteen. Paitsi että liinan keskelle oli kehkeytynyt kuuden terälehden sijasta neljä. Voi hitsin pitsi! En vieläkään tiedä, miten sen tein, tietoisesti yrittämällä kaavion muuntaminen olisi jäänyt pieleen menneen aikeen asteelle.
Uusi yritys tuotti kyllä kuusi terälehteä, mutta laskuvirheen vuoksi kuvio oli alkanut vääntäytyä sivuun oikealta paikaltaan. Paikallistin virheen muutaman kerroksen taakse ja totesin peruuttamisen olevan työläämpää kuin koko aikaansaannoksen purkaminen ja alusta aloittaminen. No, vaivannäkö kannatti ja hyvin harjoiteltu keskikohta syntyi kolmannella kerralla kivuttomasti.
En luonnehtisi pyöreän pitsiliinan neulomista vaikeaksi. Samanlaisia ne langankierrot, eri suuntiin kallistuvat kavennukset ja kiertäen neulomiset, ylivedot sun muut ovat kuin missä tahansa neuleessa. Kyse on pikemminkin tarkkuudesta ja kärsivällisyydestä. Siitä, että jaksaa seurata kaaviota, toistaa samaa riviä kierroksen edellyttämän määrän, laskea ja tarkistaa, laskea ja tarkistaa uudelleen, siirtää silmukkamerkkejä ja selvitellä mahdollisia virheitä. Kovin hätäisen neulojan työ liina ei taida olla. En minäkään kadonneiden langankiertojen arvoituksista väitä ilahtuvani, ne vain on ratkaistava, jotta jatkaminen ylipäätään olisi mahdollista.
Työvaiheiden kuvaaminen juolahti mieleen vasta viimeisten kierrosten häämöttäessä. Aloituksen tietysti voisi lavastaa ja napata kuvan sukkapuikkosumasta kaksinetoista silmukoineen. Vaan jääköön nyt. Ensimmäisessä kuvassa ollaan muistaakseni kymmenen kierroksen päässä kaavion viimeisestä rivistä.
Mytty. Sukkapuikoilla aloitettu työ siirtyi kuvan ottamisen jälkeen jo 80-senttisille pyöröille.
Vielä muutama rivi kaaviota jäljellä.
Löytyyhän se sieltä! 588 pääteltyä silmukkaa myöhemmin mytty muuttuu liinaksi.
Reuna viimeistellään virkkaamalla.
Jo Kleopatra aikoinaan… Maitokylpy silottaa rypyt ja kiinteyttää muodot.
Kylvystä lekottelemaan. Runkopatja on kätevä alusta neuleiden pingottamiseen. Patjaan ei tainnut jäädä yhtään nuppineulaa. Olisin ehkä huomannut ne nukkumaan mennessäni.
Ja tällainen siitä tuli. Neulottu pitsiliina, halkaisija n. 58 cm. Lankana Schoeller + Stahlin Häkelspass, puikot 2,5. Ohje: Moda 4/2007.
Tulilatvan lepatuksia 
Ihan huippukaunis liina, aivan ihana.
Kiitos :) Halusin kokeilla tällaisen neulomista, kun viimeinkin sain ohjeen käsiini. Osaisinpa suunnitella näitä itse, mutta se ei vielä onnistu. Ehkä joskus.