Viikkoon on taas mahtunut monenlaista mutkaa ja käännöstä. Mukavia, tervetulleita ja ajattelemisen aihetta antavia, mutta myös sellaisia, jotka olisin mieluummin jättänyt kohtaamatta. Yhtä kaikki, tässä sitä istutaan koneen ääressä sateisena syyslauantaina lataamassa, asentamassa, päivittämässä ja tarkistamassa. Vielä on eräs odotettua työläämmäksi osoittautunut ajuripulma ratkaistavana. Onneksi kyseinen ohjelmanpätkä ei ole sieltä välttämättömimmästä päästä. Lisäisipähän vain käyttömukavuutta ja helpottaisi kuvien siirtelyä.
Minullahan ei ole mitään tietotekniikan kanssa puuhaamista vastaan. Itse asiassa pidän siitä, entisessä työssänikin taisin olla elementissäni silloin, kun sain ratkottavakseni pientä teknistä ongelmantynkää. Olen vain melkoisen laiska aloittamaan. Tuumasta toimeen on toisinaan uskomattoman pitkä matka. Tavoilleni uskollisena lykkään aloittamista hamaan tulevaisuuteen, kunnes jonain päivänä on pakko pistää toimeksi. Innostuttuani teen sitten kaiken kerralla ja useimmiten totean, että vetkutteluun kului monin verroin enemmän aikaa kuin varsinaiseen työhön.
Tarve, idea, loputon lykkääminen, aloituspäätös ja innostus -malli pätee moneen asiaan. Aivan erityisen hyvin se tuntuu sopivan paitsi kirjoittamiseen, myös neuleiden viimeistelyyn: langanpäiden päättelyyn, saumojen ompeluun tai virkkaamiseen, kauluksiin, nappeihin, nyöreihin. Kaikkeen, mitä viimeistelyvaiheeseen kulloinkin sattuu kuulumaan. Tällaiseen toimeen tartuin muutama päivä sitten ja tänään, koneen tehdessä asennuksiaan, sain valmiiksi viime keväänä aloittamani tunikan. Tällainen siitä tuli:
Raitatunika oman ohjeen mukaan Novitan Puro Batik -langasta.
Palmikkoinen pusero oman ohjeen mukaan vanhasta Novitan Seitsemän Veljestä Tweed -langasta.
Tulilatvan lepatuksia 
Vastaa